Pyydettyihin kysymyksiin vastauksia ja pohdintoja

Petri Pöyhönen foto: Laura Karén

Olen nyt 49-vuotias kaksikielisen kulttuuritalon Lilla Villanin toiminnanjohtaja Petri Pöyhönen. Koen olevani taiteen- ja taidemuotojen moniosaaja. Urapolkuni alkoi jo 8-vuotiaana taideharrastuksen kautta. 8-vuotiaasta lauloin Cantores Minores -poikakuorossa. Lukion jälkeen hain Helsingin Yliopistoon lukemaan estetiikka ja musiikkitiedettä.

Sitten laulaminen alkoi viedä kaiken mielenkiinnon. Lauluopinnot Ritva Auvisen johdolla vei barokkimusiikin ihailijasta oopperoiden maailmaan. Opintojen ohessa tuotin konsertteja ja teatteriesityksiä Helsingin Juhlaviikoilla. Koko ajan kulki käsi kädessä oma taiteellisen minän kehittäminen, omien ja muiden ideoiden tuottaminen. Jatkoin lauluopintoja Zürichin Musiikkikorkeakoulussa tenori Christoph Prégardienin oppilaana. Valmistuin musiikin maisteriksi.

Vuosia työskentelin laulajana eri puolella Eurooppaa erilaisissa kokoonpanoissa. Lauloin liediä, barokkimusiikkia, oopperaa, tangoja ja olin kuorojen solistina erilaisissa produktioissa Ranskassa, Italiassa, Sveitsissä ja Suomessa. Väsyminen jatkuvaan kiertämiseen ja epävarmuuteen toi minut lopullisesti takaisin Suomeen. Jatkoin laulamista. Jatkoin tuottamista. Opiskelin itseni kulttuuritalojen johtajaksi (YAMK).

Kaksikielisen kulttuuritalon kehittäminen alkoi 2013. Työssä olen saanut yhdistää kaikki ne arvot, joita olin kantanut mukanani: lastenkulttuuri, taideharrastus lapsuudesta, laadukkaan taiteen kehittäminen, tuottajan työ, verkostoituminen, apurahojen hakeminen, kiinnostus kaikkia taiteenaloja kohtaan (teatteri, tanssi, sirkus, kuvataide, musiikki) ja monikielisyys.

Olen asunut pitkään Sveitsissä. Oppinut puhumaan siellä saksaa, ranskaa ja schwytzer tütschiä. Ollut Rooman Villa Lantessa, opiskellut italian kieltä, lukenut koulussa pitkän latinan ja opetellut puhumaan ruotsia lapsesta lähtien Ruotsissa asuvien serkkujeni kanssa.

Kuka minä siis olen tänään? Koulutukseltani laulunopettaja, oopperalaulaja ja kulttuurituottaja. Lilla Villanin toiminnanjohtaja, Musiikkiteatteri Kapsäkin taiteellinen johtaja, festivaalituottaja, laulaja, laadukkaan lastenkulttuurin puolestapuhuja.

Lilla Villan on kulttuuritoimijoiden perustama yhdistys. Toimintaa leimaa pysyvä olotila: arvaamattomuus. Se johtuu jo pelkästään siitä, että yhdistyksellä ei ole pysyvää rahoitusta. Kaikki vuotuiset rahat kerätään kasaan joka vuosi uudestaan. Kaikki päätökset ovat arvaamattomia. Ei ole varmuutta siitä, että avustukset kilahtavat tilille joka vuosi saman suuruisina. Siksi tehdään erilaisia suunnitelmia rinnakkain. Jokin hanke toteutuu kun saadaan rahoitusta. Jokin hanke viivästyy. Jokin hanke ei koskaan toteudu. Näiden arvaamattomien ja epävarmuuden tuoma olotila on oikeastaan lähtökohta ja toiminnan suunnittelu ja tapa tehdä asioita ja suunnitelmia perustuu kaikilta osin tähän.

Tämän rahoituskuvion arvaamattomuus on opettanut sopeutumaan. Rahoituskuvioita miettiessä ja lukemalla esimerkiksi eri säätiöiden sivuilta millaista toimintaa minäkin vuonna halutaan saada aikaan ja millaisin painotuksin. Kun rinnakkain on tehty monta erilaista hankesuunnitelmaa niin uudestaan ja uudestaan aina mietitään onko tämä hanke parempi kun jokin toinen hanke? Parempi tarkoitan tässä sillä, että vastaako esimerkiksi tämä hanke paremmin rahoittajan hakukriteerejä eli saadaanko ehkä varmemmin tälle hankkeelle juuri tämän säätiön kautta? Tähän on siis opittu sopeutumaan.

Sitä kautta asioita pyritään myös tekemään uudella tavalla. Se, että jokin hanke siirtyy, avaa myös muita mahdollisuuksia. Viimeisin esimerkki oli, että tältä keväältä. Koska elettiin siinä toivossa, että koronaepidemian taantuminen avaa mahdollisuudet siihen, että voidaan jälleen tehdä yleisötilaisuuksia esimerkiksi ulkotiloissa kuten viime keväänä, koska tartuntaluvut ovat pienentyneet.Toisin kuitenkin kävi. Maanantaina 10.5. päätettiin, että sekä sisä- että ulkotiloissa tapahtuvien yleisömäärät oltava kuusi henkeä esimerkiksi Uudellamaalla. Tapahtumajärjestäjälle tämä tarkoitti, että taas uudestaan, että kaikki tulevat sisä- ja ulkotapahtumat perutaan seuraavalta kahdelta viikolta. Sopeutuminen näihin AVI:n päätöksiin on ollut hyvin vaikeaa. Herättää raivoa, koska samalla seuraa miten Raumalla juhlitaan Lukkojen voittoa, ravintoloissa laajennetaan aukioloaikoja, mutta päätöksiä rajoituksiin kulttuurialalla ei perustella muuten kuin “näin nyt on vaan päätetty”. Tämä eri toimijoiden eriarvoistaminen on asia, johon ei pidä missään nimessä sopeutua. AVI:n päätökset täytyy perustua rajoituksia tehdessä yhdenvertaisuuteen. Sopeutuminen päätöksiin ottaa aina koville, mutta tieto siitä, että kaikki on silti saatuaan nämä päätökset yhdenvertaisia. Oli kyseessä turvetuottaja, terassiravintolan pitäjä, ostoskeskuksessa toimija vaatekauppias, freelancer taiteilija, kulttuuritalo, oppilaitos mikä tahansa.

Mutta siis se esimerkki. Alunperin keväällä 2020 monen kulttuuritoimijan ja kunnan ja kaupungin yhteinen hanke eli Sana—Ord -festivaali piti pitää 2021. Koronaepidemian takia festivaali siirtyy tammi-helmikuun vaihteeseen 2022. Silti samalla viikolla Suomen Lastenkulttuurikeskusten liitto pitää virtuaalitapahtuman, jolloin monin eri tavoin nostetaan lastenkulttuuria esille. Nadina Vihinen Kulturhuset Grandin toiminnanjohtaja ehdotti, että kulttuuritalot löisivät jollain tapaa hynttyyt yhteen eli Grand ja Lilla Villan tekisivät yhdessä jotakin Itä-Uudenmaan alueen lapsille ja nuorille. Varminta olisi toteuttaa jokin virtuaalitapahtuma tai tapahtumia. Lilla Villan päätyi tuottamaan Grandin kanssa yhteistyössä konsertin ja teatteriesityksen. Esitykset kuvattiin ja ne on nähtävissä 5.6. asti kulttuuritalojen YouTube -kanavilla. Näin voimavaroja ja viestintäkanavia yhdistäen.

Lastenkulttuurin juhlaviikko oli näiden kaikkien sääntöjen ja kieltojen Koronasuomessa omasta mielestäni melkoinen menestystarina. Me teimme melkoisen digiloikan tuottamalla aivan uudentyyppistä sisältöä Lilla Villanin YouTube -kanavalle, striimattu konsertteja, viety Lilla Villanin tuottama Miksi mörkö hymyilee? -näyttely Porvoon Taidetehtaan tyhjiksi jääneisiin kauppojen ikkunoihin taidenäyttely, kuvattu satuja instagramin tv-kanavaan, joita voi kuunnella missä tahansa QR-koodin tallennettua satu omaan älypuhelimeen, tuotettu yhteistyössä Rävsson Companyt kanssa Aikamatka päiväkotiryhmä kerrallaan Sibbesgårdeniin aitona livetapahtumana ja striimattiin konsertti lapsille ja tuotettiin Kulturhuset Grandin kanssa teatteriesitys Rockpojken. Juhlaviikon aikana järjestettiin kaiken kaikkiaan 20 tapahtumaa, jotka tavoittivat 1378 katsojaa/kuulijaa.

Miten suhtaudun muutoksiin? Muutoksia tulossa aina. Esittävän taiteen kentällä varsinkin on varauduttava kaikkeen ja tehdään ja sopeudutaan. Pysyviä muutoksia on varmasti ainakin se, että kokouskäytännöt muuttuvat, matkustaminen maasta toiseen muuttuu, syntyy tarvetta tehdä asioita jollain tapaa yhdessä, koska yhdessä saavutetaan enemmän, nopeammin ja saavutetaan uusia yleisöjä ja tapoja tehdä. Se on korona epidemian opetus tässä ajassa: mitään ei voi enää pitää varmana, mutta globaali altistuminen taudille, joka on jättänyt jäljen, jonka kanssa on elettävä. Pandemia on varmasti koskenut jokaista ihmistä jollakin tapaa. Nämä kokemukset ovat kansoja yhdistävä tekijä. Muutos on vielä kesken, mutta näen siinä aivan uusia mahdollisuuksia. Maailma on muuttunut yhteiseksi. Siitä on mielestäni hyvä jatkaa.

Sipoossa, 27.5.2021
Petri Pöyhönen Lilla Villanin toiminnanjohtaja