Miljoona euroa!

– Nikkilässä on vanha kunnantalo, Komu. Entä jos avaisittekin kultturitalonne sinne? 

Näin meille ehdotti Anne Laitinen, Sipoon kunnan kulttuurijohtaja, vuonna 2011. Oli kulunut puoli vuotta yhdistyksemme perustamisesta. Alkuun en ollut aivan varma miten suhtautuisin; olimmehan suunnitelleet toiminta-ajatuksemme Gesterbyn kyläkoulun ympärille. Mutta nyt, kun ajattelen meidän kymmenvuotista taivaltamme, olen erittäin iloinen tästä käänteestä. 

Meillä oli ihana ydinporukka. Kokoonnuimme Emman suklaakakun ääreen ja teimme suuria suunnitelmia. Meillä oli rahaa – SKR:n Uudenmaan maakuntarahasto piti suurista suunnitelmistamme ja antoi merkittävän, 30000 euron apurahan – vain tila puuttui. 

Kun Sipoon kunnanhallitus viimein, puolitoista vuotta myöhemmin, teki päätöksen Komun vuokraamisesta meille, tajusin että minun oli tehtävä valinta. Kyllä, halusin kovasti saada suunnitelmamme toteen. Toisaalta ymmärsin että nyt oli sitouduttava, löydettävä aikaa, saatava muut työt ja lapsiperheen arki jotenkin hoidettua – sillä talkootyötä tulisi olemaan seuraavina vuosina paljon. 

– Lilla Villan, se on se paikka mihin te aina roudasitte meidät ja te vaan rapsutitte maalia ja meillä oli tylsää. Näin muistelee oma teini-ikäinen poikani noita vuosia nyt. Niin, kiirettä riitti. Saimme kyllä aikaan koko perheen kulttuuritalon, mutta omat lapseni eivät hankkeestamme ehtineet nauttia, pikemminkin päinvastoin… Toisaalta, sehän on talkootyön perusajatus: tehdä työtä yhteisen hyvän eteen, sellaisten asioiden puolesta jotka kokee tärkeiksi. 

Levande tvåspråkighet, utan fördomar, med fokus på kultur. Tällä asialla olimme, ja sen tärkeyden ymmärsi myös Koneen säätiö jonka ”monikielisyys ja taide” -apurahan turvin avasimme ovet syksyllä 2013. 

Oi, yksityiset säätiöt! Miten hienoa onkaan että meillä Suomessa on tällaisia tahoja! Ja miten paljon me olemmekaan tuoneet puhdasta rahaa Sipoon kuntaan. Tein nopean laskelman: kymmenen vuoden aikana noin miljoona euroa. Kyllä, miljoona! Kulttuuriin suunnattua rahaa, joka olisi muuten mennyt muualle. Säätiöiltä, valtiolta, EU:lta. 

Lisätään vielä yksi nolla perään. Rahaakin tärkeämpää on henkinen pääoma. Ajattelen kaikkia niitä lahjakkaita taiteilijoita jotka ovat tulleet taloon: osa paikallisia, monet muualta. Toiset vierailijoita, toiset sitoutuneita pitkäaikaiseen työskentelyyn. Ajattelen meidän hienoja puheenjohtajia: teatteriohjaaja Salla Leino, muusikko Juulia Salonen, valokuvaaja Ida Nisonen. Ajattelen meidän monivuotista toiminnanjohtajaamme, laulaja Petri Pöyhöstä. Jag tänker på min fru, regissören Marielle Eklund-Vasama, som kom på namnet Lilla Villan och satte snöbollen att rulla år 2010.  

Miten paljon olemmekaan luoneet tyhjästä! Kun nyt istun kahvilassa ja nautin Eevin ja Larin laittamaa ihanaa lounasta, olen ihmeissäni, förbluffad! Muistanko edes miltä vintti ennen näytti? Katselen julisteita ja ajattelen niitä hienoja konsertteja, esityksiä ja näyttelyitä jotka ovat tulleet ja menneet. Miten hyvältä tuo leveä oviaukko näyttää, tuo joka siirrettiin ison salin vierelle! Ja mitä kaikkia mahdollisuuksia meillä vielä onkaan!

Eniten tunnen kuitenkin ylpeyttä siitä, että Lilla Villan elää ja kukoistaa ilman minua. Ilman väsymätöntä talkootyötä emme olisi tässä, oma panokseni oli korvaamaton viiden ensimmäisen vuoden aikana – mutta sen jälkeen taloon on tullut uusia ja taas uusia tekijöitä, joukko on vuosi vuodelta laajempi ja talon toiminta yhä vähemmän kiinni yhden tai kahden ihmisen henkilökohtaisesta panoksesta. 

Ajatelkaa että meillä Sipoossa on oma lastenkulttuurikeskus! Ja, och tänk att jag skriver så här – uppvuxen i Helsingfors, bosatt i Borgå – på något sätt känns det ändå att Sibbos sak är min sak. Det har blivit viktigt för mig, på samma sätt som svenska språket som jag har lärt mig som vuxen. Så är det – asiat ovat juuri niin tärkeitä ja arvokkaita kuin me haluamme niistä itsellemme tehdä. Tervetuloa Lilla Villaniin. Det är vårt ställe: mitt, ditt, ert. Välkommen!

Tuukka Vasama


Tuukka Vasama (s. 1978) on porvoolainen näyttelijä, joka on valmistunut Teatterikorkeakoulusta vuonna 2005. Hänet tunnetaan mm. Red Nose Company -klovniryhmästä ja Tämän runon haluaisin kuulla -lähetyksistä. Hän on näytellyt kaupunginteattereissa ja useissa vapaan teatterikentän produktioissa. Lilla Villanissa hän on toiminut puheenjohtajana vuosina 2010-2015 ja varapuheenjohtajana vuodesta 2016. Tuukka on myös näytellyt Lilla Villanin omissa teatterituotannoissa Erkat ja tavikset  ja Letti.